Ludwig XIV
(C) Suomen Hippos/Pirje Paananen
"Mamman oma mussukka, laiska ja lempeä kultapoju <3"
Virallinen nimi, kutsumanimi: Ludwig XIV, Ludde
Rotu, sukupuoli, säkäkorkeus: Vuonohevonen, ori, 147cm
Väri, merkit: Hallakko, jauhoturpa
Syntymäpäivä ja ikä: 08.09.2007, 6 vuotias
Koulutustaso: re, 90cm ko, HeA
Kasvattaja, omistaja: Daerlyn Stud (evm), Pöpi VRL-10625
Täytti 4 vuotta 09.10.2007 (oma ikääntyminen)
Helppo hoidettava ja Mukava ratsastettava
Sukutaulu:
Emä: Elisabeth The Queen (e. Princess Dilissabes i. Marsiphon)
Isä: Never So (e. Say It If You Want i. Cameron)
Luonne:
Ludwig XIV, on niitä poikia, joita voidaan luonnehtia myös mammanpojiksi. Omistajansa hemmottelemana on mukava elää, ja laiskanpulskea jalostusoriksikin joskus kutsuttu Ludde saa kaiken kultalautasella. Se on kylläkin hyvin lempeä ja ihmisrakas, hellyydenkaipuinen ja maastoilua rakastava. Onhan ori joskus taannoin myös kilpailuja kierrellyt, omistajan mielestä tosin todellinen kisaus alkaa vasta "kouluratsun parhaassa iässä"
Ratsastaessa, Ludde on rehti poika. Se ei yritä luistaa töistä, mutta askellus on jo automaattisesti hyvin hidasta ja leppoisaa, jollei ratsastaja sitten kannusta hiukan nopsakammin. Kouluratsastus luonnistuu Luddelta kyllä ilman mitään mahdottomia ponnisteluja, ja poika kulkee ihan suhteellisen hienosti kouluradalla. Osaa se jo jonkinmoisia väistöjä ja vaihtoja, vaikkei ihan piaffe-tasoa vielä olekkaan. Esteillä on lupsakanpuoleinen herra hiukan tahmeampi, ja tarvitsee kyllä aika päättäväisen ohjastajan. Ludwig ei pukittele koskaan, tuskin ryöstääkään, mutta saattaa hyvin jäädä nauttimaan ateriaa kentän reunalta, niin herkullisia kun ne ruohotupsut tuppaavat olemaan. Erikoisesteitä ei Ludde vierasta, mutta hiukan se kyllä vauhtiaan hiljentää kun niitä on näkyvissä. Ei paljoa, mutta sen verran että huomaa orin hiukan epäröivän.
Hoitaessa, Ludwigia on hyvin helppo harjata. Se ei yleensä tee yhtikäs mitään, lukuunottamatta pieniä torkkuja joita ori saattaa joskus ottaa. Se kuitenkin yrittää esittää olevansa tallin kingi, pystyharjainen otus nimittäin esittää tosi kovaa jätkää aina jos joku sattuu vaeltamaan sen karsinan ohi. Silloin ollaan ihan "hirnnh ja hörnnh" ja vähän kovistellaan hoitajallekkin. Täysin ruuna se siis ei ole, taluttaessa varsinkin ori hiukan steppailee ja hirnuu kuin mikäkin palotorvi. Mutta eihän Luddea voi sen sukupuolesta syyttää, eihän?
Päiväkirja
Virallinen nimi, kutsumanimi: Ludwig XIV, Ludde
Rotu, sukupuoli, säkäkorkeus: Vuonohevonen, ori, 147cm
Väri, merkit: Hallakko, jauhoturpa
Syntymäpäivä ja ikä: 08.09.2007, 6 vuotias
Koulutustaso: re, 90cm ko, HeA
Kasvattaja, omistaja: Daerlyn Stud (evm), Pöpi VRL-10625
Täytti 4 vuotta 09.10.2007 (oma ikääntyminen)
Helppo hoidettava ja Mukava ratsastettava
Sukutaulu:
Emä: Elisabeth The Queen (e. Princess Dilissabes i. Marsiphon)
Isä: Never So (e. Say It If You Want i. Cameron)
Luonne:
Ludwig XIV, on niitä poikia, joita voidaan luonnehtia myös mammanpojiksi. Omistajansa hemmottelemana on mukava elää, ja laiskanpulskea jalostusoriksikin joskus kutsuttu Ludde saa kaiken kultalautasella. Se on kylläkin hyvin lempeä ja ihmisrakas, hellyydenkaipuinen ja maastoilua rakastava. Onhan ori joskus taannoin myös kilpailuja kierrellyt, omistajan mielestä tosin todellinen kisaus alkaa vasta "kouluratsun parhaassa iässä"
Ratsastaessa, Ludde on rehti poika. Se ei yritä luistaa töistä, mutta askellus on jo automaattisesti hyvin hidasta ja leppoisaa, jollei ratsastaja sitten kannusta hiukan nopsakammin. Kouluratsastus luonnistuu Luddelta kyllä ilman mitään mahdottomia ponnisteluja, ja poika kulkee ihan suhteellisen hienosti kouluradalla. Osaa se jo jonkinmoisia väistöjä ja vaihtoja, vaikkei ihan piaffe-tasoa vielä olekkaan. Esteillä on lupsakanpuoleinen herra hiukan tahmeampi, ja tarvitsee kyllä aika päättäväisen ohjastajan. Ludwig ei pukittele koskaan, tuskin ryöstääkään, mutta saattaa hyvin jäädä nauttimaan ateriaa kentän reunalta, niin herkullisia kun ne ruohotupsut tuppaavat olemaan. Erikoisesteitä ei Ludde vierasta, mutta hiukan se kyllä vauhtiaan hiljentää kun niitä on näkyvissä. Ei paljoa, mutta sen verran että huomaa orin hiukan epäröivän.
Hoitaessa, Ludwigia on hyvin helppo harjata. Se ei yleensä tee yhtikäs mitään, lukuunottamatta pieniä torkkuja joita ori saattaa joskus ottaa. Se kuitenkin yrittää esittää olevansa tallin kingi, pystyharjainen otus nimittäin esittää tosi kovaa jätkää aina jos joku sattuu vaeltamaan sen karsinan ohi. Silloin ollaan ihan "hirnnh ja hörnnh" ja vähän kovistellaan hoitajallekkin. Täysin ruuna se siis ei ole, taluttaessa varsinkin ori hiukan steppailee ja hirnuu kuin mikäkin palotorvi. Mutta eihän Luddea voi sen sukupuolesta syyttää, eihän?
Päiväkirja
00.06.2013: Osaa se kai hypätäkkin
(C) Matilda Andersson
Tänään se tapahtui. Arvatte varmaan kuinka innoissaan yheksäntoistvee nuori nainen voikaan olla jos pian, aivan kohta, hän saisi ikioman ponin! Lapsenmielinen tai en, olin silti aivan täydellisen shokissa. Miten minulla voikaan käydä niin hyvä tuuri, että juuri minä, pääsin kokeilemaan Ludwigia, huippusukuista kouluratojen siitosori lupausta.
Daerlynin pihassa olin menettää viimeisetkin itsehillinnän rippeeni. Kaikkialla tallusteli toinen toistaan upeampia yksilöitä vuonohevosista. Varsinkin kaunis, lettipäinen tamma laitumella varsansa kanssa sulatti sydämmeni. Kokosin itseni jotenkuten, ja hiekan rahistessa kenkieni alla astelin jännittyneenä kohti tallirakennusta, jossa olin sopinut tapaavani "Ludden" myyjät. Hiukan lapsenmielisenä olin jo luonut mieleeni kuvitelmia sateenkaarista ja pinkeistä pehmusteriimuista, mutta talli olikin sisältä aivan normaalin siittolan oloinen. Maankuulut vuonohevoset eivät siis saaneet nauttia pinkistä glitteristä ja säihkyvästä kaviolakasta. Höh. Ajatuksiini vaipuneena taapersin ihmisjoukon luo, tervehdin asianmukaisesti ihmisiä, ja kurkkasin sitten sydän pamppaillen karsinaan. Maailmankaikkeuden suloisin vuonohevonen tapitti minua sieltä suklaisilla silmillään. "Saankos mä kokeilla tätä?" änkytin ihastuksissani, ja hetkessä paikalle saapuikin jo reippaan oloinen tallityttö, joka hetkessä laittoi orin mulle valmiiksi. Hiukan se kyllä harmitti, olisin halunnut tutustua poniin itsekkin, mutta eipä täysihoidossa mitään valittamistakaan ollut. Orin ohjien nahka oli miellyttävän tuntuista käsissä, ja muutenkin tallista lähtö oli hyvin mieluisa kokemus. Tallipihalla tosin vuonohevonen hirnahteli omistavasti vastaantuleville tammoille.
"Se on hyvin omistushaluinen, tallin prinssi" omistaja selitti minulle, näytin varmaan aika kummastuneelta.
Kentällä nousin rauhalliseksi muuttuneen vuonohevosen selkään hiljakseen. Poni lähti liikkeelle kun niin pyysin, ja askeleet olivat mukavan tasaisia. "Osaa se kai hypätäkkin?" varmistin vielä omistajilta, sillä miksen samantein kokeilisi kentälle pystytettyä estettä. Omistaja mutisi jotain epämääräistä, oletin sen olevan kyllä. Poni lähti hiukan laiskaan laukkaan pyydettäessä, ja jouduin kyllä kannustamaan sitä aika tavalla. Kun laukka vihdoin oli siedettävää, käänsin orin esteelle. Se hidasti ihan selkeästi, mutta kun läimäytin oria raipalla, johan pomppasi.
!"Mä otan tän!"
Hihkaisin myyjille ja ratsastin Ludden heidän eteensä. Menimme hoitamaan viralliset hommeliinit lävitse, ja tunnin kuluttua sain lastat tuttavan tallilta lainattuun traileriin oman ponini, lähdimme ajamaan kohti yhteistä tulveaisuuttamme.
Daerlynin pihassa olin menettää viimeisetkin itsehillinnän rippeeni. Kaikkialla tallusteli toinen toistaan upeampia yksilöitä vuonohevosista. Varsinkin kaunis, lettipäinen tamma laitumella varsansa kanssa sulatti sydämmeni. Kokosin itseni jotenkuten, ja hiekan rahistessa kenkieni alla astelin jännittyneenä kohti tallirakennusta, jossa olin sopinut tapaavani "Ludden" myyjät. Hiukan lapsenmielisenä olin jo luonut mieleeni kuvitelmia sateenkaarista ja pinkeistä pehmusteriimuista, mutta talli olikin sisältä aivan normaalin siittolan oloinen. Maankuulut vuonohevoset eivät siis saaneet nauttia pinkistä glitteristä ja säihkyvästä kaviolakasta. Höh. Ajatuksiini vaipuneena taapersin ihmisjoukon luo, tervehdin asianmukaisesti ihmisiä, ja kurkkasin sitten sydän pamppaillen karsinaan. Maailmankaikkeuden suloisin vuonohevonen tapitti minua sieltä suklaisilla silmillään. "Saankos mä kokeilla tätä?" änkytin ihastuksissani, ja hetkessä paikalle saapuikin jo reippaan oloinen tallityttö, joka hetkessä laittoi orin mulle valmiiksi. Hiukan se kyllä harmitti, olisin halunnut tutustua poniin itsekkin, mutta eipä täysihoidossa mitään valittamistakaan ollut. Orin ohjien nahka oli miellyttävän tuntuista käsissä, ja muutenkin tallista lähtö oli hyvin mieluisa kokemus. Tallipihalla tosin vuonohevonen hirnahteli omistavasti vastaantuleville tammoille.
"Se on hyvin omistushaluinen, tallin prinssi" omistaja selitti minulle, näytin varmaan aika kummastuneelta.
Kentällä nousin rauhalliseksi muuttuneen vuonohevosen selkään hiljakseen. Poni lähti liikkeelle kun niin pyysin, ja askeleet olivat mukavan tasaisia. "Osaa se kai hypätäkkin?" varmistin vielä omistajilta, sillä miksen samantein kokeilisi kentälle pystytettyä estettä. Omistaja mutisi jotain epämääräistä, oletin sen olevan kyllä. Poni lähti hiukan laiskaan laukkaan pyydettäessä, ja jouduin kyllä kannustamaan sitä aika tavalla. Kun laukka vihdoin oli siedettävää, käänsin orin esteelle. Se hidasti ihan selkeästi, mutta kun läimäytin oria raipalla, johan pomppasi.
!"Mä otan tän!"
Hihkaisin myyjille ja ratsastin Ludden heidän eteensä. Menimme hoitamaan viralliset hommeliinit lävitse, ja tunnin kuluttua sain lastat tuttavan tallilta lainattuun traileriin oman ponini, lähdimme ajamaan kohti yhteistä tulveaisuuttamme.
00.06.2013: Uusi talli, uudet kujeet
(C) Suomen Hippos/Pirje Paananen
00.06.2013: Näyttelykehien ruusukehai
(C) Suomen Hippos/ Pirje Paananen
Merkintä tulossa!